some time ago

Pistäydyin Krakovassa hetki sitten. Visiitti oli melko lyhyt, mutta tauko arjesta oli tarpeen. Blogiin kirjoittelu onkin jääny vähemmälle, mutta josko tää tästä vaikka taas vaihteeks vähän vilkastuiskin.

pala onnea

 Viime viikonloppuna olin hetken taas onneni kukkuloilla. Unohdin kaikki maailman murheet ja tunsin vaan äärimmäisen hyvän olon ja onnellisuuden tunteen.

Kävin Annin kanssa perjantaina kattomassa The View'tä. Keikka oli tosi hyvä ja ennen sitä meille kävi aika hyvä tuuri (kuten kuvasta näkyy), sillä satuttiin alottelemaan samaan baarin bändin kanssa.

Lauantai vuorostaan huipentui viiden tunnin jonotuksen jälkeen Hurtsin konserttiin.
Se. Oli. Mahtavaa.
Ehdottomasti yks parhaista keikoista, millä oon ollu. Miusta tuntu, että miun sydän ei vaan meinannu kestää sitä onnellisuuden määrää. Sunnuntaiaamuna, kun heräsin ensimmäinen ajatukseni oli: "Ens kerralla meen vielä aikasemmin jonottamaan."

syksyä

Anni tuli piristämään syksyistä opiskelijaelämääni viikonlopuksi. Viikonloppuun kuului muun muassa ruokaa, leffoja, virkistävän viileää ja koleaa syysilmaa sekä hyvää musiikkia. Oli kivaaaa

kodittomuutta

Jälleen kerran alkuja ja loppuja. Kesä päättyi ja syksy alkoi. Kesän päätteeksi omistan paljon ihania muistoja lukiosta ja hetkistä kavereiden kanssa, nyt syksyn ja yliopiston alkaessa olen keskellä outoa tyhjyyttä. Kaikki tutut ihmiset ja paikat on kitketty irti elämästäni ja en tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Odotan milloin rakkaiden ihmisten kaipuu helpottaisi ja alkaisin hyväksymään sen, että asiat muuttuvat ja elämässä ei voi tehdä muuta kuin mennä eteenpäin. Toistaiseksi vielä kaikki tuntuu vaikealta ja ikävä on suuri.

Outoa on myös, että sana "koti" on menettänyt merkityksensä. En tiedä enää missä se on tai miten siihen kuuluisi suhtautua. Koti on vain toinen sana "kämpälle" tai "vanhemien asunnolle". Siihen sanaan ei liity enää samanlaista lämmön ja turvallisuuden tunnetta kuin aiemmin. Se on vain sana muiden joukossa. Toivon kuitenkin, että oloni alkaisi tuntua kotoisalta, jotta viihtyisin paremmin. Siihen tulee menemään aikaa, tiedän sen, mutta haluaisin sen tapahtuvan nopeammin. Haluan kuulua jonnekin.

näkemiin jälleen, heinäkuu

Pysähdyin miettimään heinäkuuta, kun se vaihtui elokuuksi. Vaikka tuntui, että päivät matelivat niin silti se olikin yhtäkkiä ohitse. Samalla havahduin siihen faktaan, että tämän uuden tuoreen elokuun lopuksi tulen muuttamaan pois kotoa.

Heinäkuu oli outo ja jotenkin utuinen, tuntuu kuin olisin nukkunut puolet siitä. Heinäkuu ei ollut normaali, touhukas ja pirteä itsensä. Se oli laimea. Se oli ja meni. Jälkeenpäin mietin menikö se hukkaan, olisiko miun pitänyt tehdä enemmän sen eteen. Ehkä yritän vuoden päästä uudestaan, josko sitten heinäkuu sujuisi sujuvammin ja normaalimmin.

Elokuun ensimmäisenä ja myöskin melko sateisena päivänä mietin kuinka monet läksiäiset ovat edessä. Monet lähtevät, monet jäävät. Monet asiat muuttuvat, monet säilyvät. Yksi elämäni suurimmista muutoksista herättää paljon kysymyksiä. Muutunko? Aikuistunko? Teenkö oikeita valintoja? Kellään ei ole oikeita vastauksia. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Ainut asia, minkä tiedän tällä hetkellä on, että aion yrittää parhaani mukaan nauttia elokuusta sen loppuun asti.

pikapiknik

Kaikkien muiden menemisten ja tulemisten keskellä ehdittiin Annin kanssa käydä pikaisesti piknikillä. Eväänä oli mustikkavalkosuklaamuffinsseja ja tonnikalatäytteisiä leipiä. Sää ei ollu kovin kesänen, mutta mitäpä tuosta, piknik oli päivän virkistävin hetki!

kesäisiä merkkipäiviä

Viime aikoina ystävilläni ja sukulaisillani on ollut erilaisia merkkipäiviä ja olen tehnyt paaaljon erilaisia kortteja. Kului kuukausia etten maalannut mitään, mutta nyt ystäviä ja sukulaisia juhlistaakseni otin pensselin käteen. Tässä siis muutamia tuotoksia.