Tanssin vanhat. Saavutin täysi ikäisyyden rajan, ja juhlin sitä. Sen jälkeen en ole monesti juhlinut. Kevät oli rankin aika vuodesta. Selvisin kuitenkin siitä, onneksi. Kävin Italiassa. Sain uusia ystäviä. Sain kirjekaverin. Kävin ensimmäistä kertaa festareilla. Matkustin junalla enemmän kuin minään muuna vuonna. Näin lempibändini livenä Tampereella. Olin onnellinen. Lukion viimeinen vuosi alkoi. Luin liian rennosti yo-kokeisiin. Selvisin onneksi niistäkin. Syksyllä mietin paljon. Tulevaisuus näytti pelottavalta. Sain lunta ennen joulua. Lumi teki oloni kotoisaksi jälleen. Vietin erilaisen, mutta hyvän joulun.
Opettelin uudestaan maalaamaan ja piirtämään. Mutta en uskaltanut vieläkään tanssia. Musiikki auttoi. Se auttaa aina. En voittanut pelkojani. Sain ehkä kuitenkin edes hitusen lisää rohkeutta. Kiitos siitä ystävilleni.
Uuden vuoden aattona seisoin pimeyden keskellä, jäätävässä sateessa järven jäällä. Pelkäsin. Sormeni kohmettuivat. Jää ei murtunutkaan, pimeys ei hyökännytkään. Ehkä selviän ensi vuodestakin.
Hyvää uutta vuotta.
