doodles

 But in the backseat,

in the backseat of a car

What a place to think things through

But in the backseat,

you can find out who you are

And decide what you should do

Juhannus meni perinteisissä merkeissä, sukulaisen kanssa mökillä. Mut ah sitä nostalgiaa, kun istuin auton takapenkillä kannettavan CD-soittimen kuulokkeet korvissa! Oon ollu niin laiska etten oo jaksanu laittaa kaikkia levyjä koneelle ja puhelimeen (kun en omista mitään sellasta hienoa vehjettä kuin iPod), joten täyty ottaa kasa levyjä ja korvalappustereot mukaan.

Tossa alussa olevat Jonas Alaskan In the Backseat -biisin lyriikat on vaan niin totta. Kun istuu yksin takapenkillä ei tarvi välittää etupenkkiläisistä, voi vaan katella maisemia, kuunnella musiikkia ja miettiä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tuli ihan mieleen mökkimatkat pienempänä: vaikka olis nähny ne samat maisemat miljoona kertaa, silti niitä jää aina tuijottelemaan ja pohtimaan kaikenlaista. Joskus huomaa miettineensä jotain niin paljon, että vaikka on kokoajan katellu ulos ikkunasta niin ei ookkaan oikeestaan katellu yhtään mitään, silmät on vaan seisonu päässä maisemien ohi viilettäessä.

Pitkästä aikaa myös piirtelin. Mökillä kun ei oikein oo mitään erityistä tekemistä, kun hiekkakakkujen teko ei oo enää se ykkösjuttu niin otin kynän käteen ja aloin vaan piirrellä.
Tuntu hyvältä piirtää taas.

pahottelen kuvien laatua, en omista skanneria.....

 Viikonlopusta jäi hyvä olo. Kun hetken aikaa oli keskellä-ei-mitään tuli oikeesti rauhotuttua. Ei tietokonetta tai telkkaria, olin jo unohtanu miltä se tuntuu. Mikään ei häiritse. Sateellakin tulee mentyä ulos, koska ei oo muutakaan tekemistä. Kesäsade tosin onkin ihanan lempee eikä semmonen piiskaava niin kuin syyssateet.

Anna 

ps. vihdoin lähti se talviturkkiki!

älä juokse

Juosta voi niin pitkälle kuin jaksaa.
Joskus on kuitenkin pakko pysähtyä ja vaikka kuinka päättäisi ettei katsoisi taakseen, niin tulee kuitenkin tahtomattaankin tehtyä.
Vaikka kuinka juoksisi pois päin sieltä, mistä on tullut, siitä ei kuitenkaan pääse eroon.
Menneisyys seuraa aina varjona perässä.
Yhtäkkiä näkee jotain, joka muistuttaa entisestä.
Vanha virne, josta luulit päässeesi eroon lävähtää uudelleen naaman eteen.
Mieleen tulvahtaa kaikki ne inhottavat muistot, jotka olit jo kertaalleen haudannut.
Mitään ei voi paeta, se vaan on niin.
Mutta miksi jokin voi aina vaan uudestaan ja uudestaan saada yhtä myrkyttyneen tunteen leviämään jokaiseen soluun silmänräpäyksessä?

Viha on ällöttävän vahva sana, mut mie en vaa voi käsittää sitä miten voi vihata jotain toista ihmistä. Mikä oikeuttaa siihen et joku voi tehdä niin huonon olon? Millä oikeudella se saa miut tuntemaan siltä, että miks oon olemassa? Olin aatellu, että olisin jo unohtanu tälläset ajatukset, mutta aina ne vaan palaa kummittelemaan, kun törmää vanhoihin tuttuihin iljettäviin kasvoihin. Luulin, että oon aikustunu ja osaan olla välittämättä, en selvästikään oo. Mutta ei nekään ihmiset jotka vieläkin jaksaa virnuilla ja nauraa oo ainakaan yhtään enempää aikuistuneet (eikä ne varmaan ikinä tuu aikuistumaankaan).

Aioin kuitenki yrittää entistä kovemmin olla välittämättä. En anna vanhojen asioden enää yllättää uudestaan, nyt osaan jo varautua. Ehkä tarviin sellaset läpät, mitkä hevosilla on raveissa, että osaisin kattoa vaan eteenpäin.

 

Anna

pizza-tiistai, ei alkusointua

Lukiolaisuus tunkee joka paikkaan. Tänään oli siivouspäivä, mutta ei tehny mieli siivota ni piristin itteäni ja tein pizzaa. Mietin miksei "pizza-tiistai" kuulosta oikeelta, mut se johtukin vaan siitä että se ei rimmaa niinkun Grandiosan mainosten "pizza-perjantai".

Sain kumminkin sitten loppujen lopuks siivottua (ja kyseessähän oli vaan miun huone ettei se nyt niin iso oo..). Nyt pääsen taas köllimään ihanalle violetille matolleni, joka oli hautautunu erilaisten papereiden, laukkujen, kirjojen ja muovipussien alle. Paras fiilis, kun tulee koulusta tai (nyttemmin kesälomalla vaikka) kaupungista ja laittaa levyn soimaan ja istahtaa matolle lämpimän kaakaon ja ehkä jonkun lehden kanssa, mm'm...

En kyllä ymmärrä, miten yks pieni huone voi mennä niin äkkiä sotkuseks. Parhaimmillaan miulla on pien polku sängylle, että pääsen nukkumaan sinne. Mietin, että ehkä sillä on yhteys miun mieleen: ajatukset sekasin = huone sekasin. Yleisesti ottaenhan monilla nuorilla on sotkunen huone niin ehkä se vaan kielii siitä, että mieli on vähän joka paikassa. Sitten, kun saa huoneen järjestykseen niin ehkä ne ajatuksetki menee paikoilleen. Miusta tuntuu, että kaikki tutut, joilla on siistit huoneet lähes aina osaa järjestää niiden ajatuksetkin hyvin. Ehkä miunki pitäis kokeilla pitää huonetta järjestyksessä niin jos samalla saisin selvitettyä miun päänkin. Just nyt pään sisällä on vaan hirveen monta solmua, jotka tartteis avaamista. En tiiä onko tässä taas nyt mitään logiikkaa, mut harvemmin miun ajatuksissa onkaan.

Anna

aarteita aarteita

Eka lomaviikko puolessa ja n. 100 kilometriä pyörällä takana! Jos ilma suosii niin huomenna taas seuraavat 32km (eli keskustaan ja takas). Tai ei se oo nii justiinsa sen sään kanssa, kyl tänäänki tuli vähän pisaroita taivaalta. 
Samaan aikaan, kun niitä pisaroita alko tulla niin korvakuulokkeista kuulu: Ja ulkona, kesäyö satoi kasvoille kyyneleitä. En oo aiemmin tykänny Pariisin Keväästä, mut Kesäyö vaan jotenki kolahti vaikkei ollukkaa yö, itseasiassa tykkään siit biisistä aika paljon, pelottavaa.

 Meinasin jäädä tänään kotiin, kun luvattiin sadetta, mutta Laura sai miut lähtemään kaupunkiin, kun se kerto, että Ben & Jerry's -kiertue on tänään Lappeenrannassa. ILMASTA Ben & Jerry'siä, herrajesta! Pakkohan se oli mennä.

Tää päivä osottautuki sitte iha superpäiväks! Ehkä sain vaa (kerranki) hyvää karmaa, kun eilen autoin muistisairaan vanhan naisen kotiin (siitä muute tuli tosi hyvä mieli ja kerranki osasin jutella vanhuksen kanssa). Ensin saatiin kauppatorilta pienet ilmaset jätskikupit, sitten löysin edullisen kangasvärin, sain VIIDELLÄ eurolla Sataman Antiikki & Designista kaks korua ja yhet korvikset ja samasta liikkestä löysin kahella eurolla Freddie Mercuryn Metropolis -leffaan tehdyn biisin vinyylin. Satamasta saatiinki sitten yhden sijasta kaks pientä Ben & Jerry's jätskikuppia per nenä. Viimeseks vielä ennen kun pyöräilin kotiin löysin Seloselta niittejä, joita oon jo pitkään metsästäny erään farkkuliivin tuunaamista varten (siitä myöhemmi juttua tiedossa ;)).

Olin niin kateellinen siskon kellokaulakorusta, että oli pakko ostaa oma ..tai oikeestaan kaks.

Korvikset on kamee-tyyliset ja ne on klipsit.

 Illemmalla menin sitten Annin kanssa autolla satamaan. Ensimmäistä kertaa autoilin ilman et iskä tai äiti oli kyydissä! Hitsit oon ylpee ittestäni, että uskalsin lähtee :D. Kaikki tosin meni hyvin, että en tiiä mitä taas jännitin.


Ostettiin paniinit iltapalaks ja mentiin kattoo hiekkalinnaa. Se oli vielä vähän keskeneränen. Teemana tänä vuonna siellä on vissiin Lappeenrannan historian vaiheet. En tiiä paljon kaupungin historiasta ja jotku jutut oli kyllä vähän kyseenalasia, että miten ne oikein liitty asiaan.


 Ihanat verisuoniyksityiskohdat noissa Willimiehen käsissä ja jaloissa.

Jee, tunnistettiin sentään kuningatar Kristiina!

 

Anna

RUOKAA

Kukkia ei tarvi hakea pöydälle koristeeks, kun voi mennä syömään niitten äärelle.
Tänä aamuna aurinko paisto mukavasti, oli viel vähän viileetä, mut ulkona näytti niin houkuttelevalle et päätin mennä ulos aamupalalle.
 Mmm'm... söin kaks oikein muhkeeta ja pinnalta rapsakkaa croissanttia, keksejä ja kaakaota. Näillä eväillä valmistauduin pyöräilyn täyteiseen päivään.

Pyöräilin siis kaupunkiin. Matkaan meni lähes tunti, kun en oo vielä kertaakaan tänä vuonna pyöräilly kaupunkiin päin. Näin sitten Lauraa ja kierrettiin kaaaaikki Lappeenrannan kirpparit. En ostanu mitään, vaikka ihan mielenkiintosia juttuja löyty. On kyllä varmaan pakko käydä hakemassa yheltä kirpparilta kaks suurta vanhaa nahkasta matkalaukkua. Ne olis ihan täydellistä kuvausrekvisiittaa ja toimis sisustuselementtinäkin!
Käytiin kiinalaisessa syömässä, namnamnamnamnnaaaam! Niin hyvää ruokaa. Piti tarkistaa löytyykö buffetista kevätkääryleitä ennen kun mentiin, koska ne on kaikista parhainta, mitä sieltä saa.
Puikoilla tietysti syötiin, ei mitää haarukoita ja veitsiä...... Se tietysti sitten vei vaan jonku aikaa.

Kotiin päästyäni lähinki melkein heti takas ulos. Mentiin Annin kanssa kattomaan kirkon rantaa, kun ei oltu käyty siellä vielä tänä vuonna. Katotiin myös paljonko jätskikiskalla pallot maksaa ja todettiin, että ne oli liian kalliita. Paistettiin sitte meillä pasteijoita ja mentiin Annille syömään ne.
Ei hullumpi kesäpäiväks.

Anna