karibia

Tosi väsy. Väsy ja uupumus. En tajua, miten se yhtäkkiä iski. Yleensä väsymys varottaa etukäteen tai sen voi aavistaa, mutta nyt se vaan iski. Tiedän, että kunhan nukun seuraavan yön makeesti niin sitten se on jo poissa. Just nyt kuitenkin se on päällä, enkä voi tehdä sille mitään. Vähän sellanen olo kuin keinuisin keinussa painottomasti eikä tarvitse ottaa vauhtia. Outoa on että vaikka en jaksa tehdä mitään ja päätä lähes tulkoon särkee, on oudon lämmin ja mukava olo. Ristiriitaista. Taidan pitää väsymyksestä. Lamaannuttava tunne, ihan kuin aivot olis lomalla. Ehkä ne kelluu Karibianmeren aalloilla. Mmm kyllä kelpais se lämpö ja turkoosi meri..

En tiiä ootteko ajatellu, itse huomasin vasta nyt että 'uupumus' on toisin päin 'sumupuu'.  Minkäköhänlaisia on sumupuut, kuulostaa kivoilta

provveckan

slirtson

Yo-kuuntelut ohi, voi kun ois ne kirjallisetkin. Monet valittelee, kun on menny huonosti mutta ite en jaksa märehtiä, meni miten meni ja sillä selvä. Tuntuu, että oisin jo nyt tehny jonku urotyön ku kävin kuunteluissa ja nyt en jaksais mennä kouluun. Siksi tuo kuva kuvaa fiilistäni tällä hetkellä. 9.23 keskiviikko aamu, koulu alkaa klo 13. En haluu mennä kouluun. Tiedän etten sais valittaa, kun toisilla on kaikki palkit täynnä ja ittellä on neljä kurssia, mutta olen ihminen, ihmiset ovat tyhmiä ja valittavat usein. Ainakin useimmat meistä. Varsinkin suomalaiset. Mutta nyt en valita, reppu selkään ja bussipysäkille, kyllä se päivä tästä lähtee käyntiin. Mmmm koulussakin on pinaattikeittoa! (Ja tämä ei ollut sarkasmia, koska totuus on, että rakastan pinaattikeittoa)

kanske

Luulin päässeeni siitä kesän aikana ohi, mut ei, se iskee taas: väsymys. Niin vähän olis enää lukiota jäljellä, mutta en vaan millään jaksais. Nyt ei oo siis kysymys siitä, että olisin nukkunu liian vähän tai jotain, en vaan yksinkertasesti jaksa. Tsemppaan itteeni kokoajan, että kun tähän saakka ollaan tultu niin kyllä pitäis loppuun saakka jaksaa. En oo sellanen ihminen, joka jättää asioita kesken. Oon aikasemmin tykänny koulusta, mutta nyt tuntuu että vaikka näkisinki kivoja ihmisiä siellä niin se ei riitä syyksi jaksaa käydä koulussa. Koitan painaa eteenpäin ja sanoa vaan ittelleni, että "kyl sie jaksat, kyl sie jaksat", mutta kuitenkin mielen perukoilla lepäilee ajatus että "ei tästä mitään tuu".
Sateiset päivät laittaa miettimään kaikenlaista.

mutta nyt tarviin sokeria. ja musiikkia. ja motivaatiota ehkä penkkariasun suunnittelusta.