tänään leikin yksin

Joskus tulee vaan päiviä, kun kaipaa omaa seuraansa. Kuulostaa hyvin itsekkäältä, mutta niin se vaan on. Välillä pitää saada sulkeutua omaan kuplamaailmaansa. Tänään oli sellanen päivä. Pääsin koulusta 9.15 ja kävin kahvittelemassa, mutta sen jälkeen laitoin kuulokkeet korville ja lähdin bussilla kotiin. Pitkästä aikaa olin oman itseni kanssa.

Kotona laitoin heti musiikkia soimaan, en pystyny olemaan hiljaisuudessa, kun talo oli tyhjä. Leikin kameran kanssa ja vaihdoin levyä heti, kun edellinen oli loppunu. Äiti oli viime viikolla muistutellu kummitädin synttärikortista, joten päätin saada jotain tänä viikonloppuna aikaseks ja alotin kortin väsäämisen.

Ostin jo viime keväänä uudet vesivärit ja kunnollista paperia, mutta nyt vasta kokeilin niitä. Yllätyin, että osasin vielä käyttää vesivärejä, koska en oo maalannu niillä niin pitkään aikaan. Ja noi Winsor & Newtonin värit on iha huiput! Pitäis käyttää useemmin.. Mut nii nyt on kuva valmiina korttiin, mut huomasin, että ei oo pohjaa joten huomenna varmaan Tiimariin tai jonnekin käy tieni, että saan sen valmiiks.

Nyt vielä vähän aikaa musiikkia ja mietiskelyä ennen kun pitää mennä nukkumaan ..huomenna nimittäin koulupäivä, jei.

kanske

Luulin päässeeni siitä kesän aikana ohi, mut ei, se iskee taas: väsymys. Niin vähän olis enää lukiota jäljellä, mutta en vaan millään jaksais. Nyt ei oo siis kysymys siitä, että olisin nukkunu liian vähän tai jotain, en vaan yksinkertasesti jaksa. Tsemppaan itteeni kokoajan, että kun tähän saakka ollaan tultu niin kyllä pitäis loppuun saakka jaksaa. En oo sellanen ihminen, joka jättää asioita kesken. Oon aikasemmin tykänny koulusta, mutta nyt tuntuu että vaikka näkisinki kivoja ihmisiä siellä niin se ei riitä syyksi jaksaa käydä koulussa. Koitan painaa eteenpäin ja sanoa vaan ittelleni, että "kyl sie jaksat, kyl sie jaksat", mutta kuitenkin mielen perukoilla lepäilee ajatus että "ei tästä mitään tuu".
Sateiset päivät laittaa miettimään kaikenlaista.

mutta nyt tarviin sokeria. ja musiikkia. ja motivaatiota ehkä penkkariasun suunnittelusta.

kantspinozawittgensteinnietzsche

Joskus on oikeutettua tuntua tältä, kun pitäisi lukea ruotsia ja englantia sekä filosofoida. Joskus on oikein haaveilla elämästä, jossa minulla olisi rahaa ostaa enemmän CD- ja LP-levyjä sekä käydä elokuvateattereissa kerran viikossa. Joskus on oikeutettua syödä pullaa klo 20.59 perjantai-iltana.

tuunajaiset

Viimonen lukiovuosi starttas tällä viikolla! Jeii ei enää kauaa tarvi juoksennella ympäri kaupunkia, kun koulu on rempassa. Kuinka ootankaan, että pääsen eroon näistä tylsistä maisemista. Ehkä sitten opin kaipaamaankin tätä kaupunkia, kun pääsen vähän pitemmäks aikaa pois. Mut kuiteskin, aion nauttia vielä tästä vuodesta!

Ihan mukavasti oli lukujärjestys pyörähtäny sellain, että perjantaina pääsenkin 9.15 koulusta. Anni pääsee samaan aikaan, joten tänään koulun alun kunniaks tuunattiin tuoreet lukiokalenterit. Kahtena viime vuotena se on ollu kans aikeissa mut ei oo vaan ryhdytty toimeen.

Vanhoista lehistä leikattiin kaikkee kivaa ja outoa. En meinannu keksiä mitään, mutta sitten rupesin vaan kokoamaan kansia erinäisistä kuvista. Annilla oli aika selkee visio, mutta kyllä sekin matkan varrella muutti muotoaan. Miun mielestä Annin Borat-lisäys sen kalenterin etukanteen oli ihan mahtava. Ja takakannen Josephin ja jonkun tytön keskustelu on kans sulonen (J: "Send me roses!" t: "I'm walking on sunshine."). Lopuks leikeltiin vielä jotain täysin randomeita kuvia, joita länttäiltiin toistemme kalenterien sivuille. Naurettiin älyttömästi, kun selattiin kalentereita ja katottiin mitä toinen oli sinne laitellu. Joillekki sivuille ei mahu kyllä kirjottamaan yhtään mitään, mut onpaha hienoja ja päivää piristäviä kuvia!

alkuperäset kannet H&M:n mainoksineen oli niiin tylsät..

det var det

Tänä kesänä..
Olin ensimmäistä kertaa festareilla. Näin Elokuun, Jukka Pojan, Bloc Partyn, Two Door Cinema Clubin ja Metronomyn. Sain lentosuukon Oscarilta. Liukastelin mudassa. Opettelin tekemään kukkaseppeleen. Kävin Ikeassa. Matkustin Helsingin seudulle yksin. Kävin serkun luona. Ensimmäistä kertaa kävin Jokelassa ja autiotalossa. Pelkäsin, mutta Anna piti miuta kädestä. Tajusin, että ehkä rakastan junia ja junamatkoja. Luin filosofiaa. Samaistuin eksistenssifilosofian ongelmaan. Kävin turhimman kesäyliopiston ruotsin kurssin ikinä. Opin ainoastaan mikä on Alko ruotsiksi. Se on muuten systembolaget. Lähetin synttärikortin Italiaan. Söin kiinalaista ja amerikkalaista ruokaa. Kävin ensimmäistä kertaa baarissa. Petyin Hiekkalinnaan. En osannut enää tehdä hiekkakakkua. Hiekkalinna tosin onnistui. Vietin täydellisen kesäisen rantapäivän. Uin. Uin aurinkolasit päässä ja lauloin Jukka Poikaa. En uskonut, että koskaan tykkäisin Jukka Pojan musiikista. Älä tyri nyt osoittautuin tämän kesän biisiksi. Löysin uusia bändejä ja vanhoja uudestaan. Epätoivoisesti väkersin siskon kanssa possupehmolelun. Sain ihanat housut ja blazerin. Aloitin tekemään kollaasia vuosien varrella kertyneistä mustavalkokorteista. Ostin pari lisää. Olin ulkona ilman kenkiä. Kastelin kengät järvessä. Ne kuivuivat kolme päivää. Katsoin olympialaisia. Tein iskän kanssa lettuja. Maalasin mökkiä. Menin uudestaan extemporematkalle Helsinkiin. Näin Jari Tervon, mutta en presidenttiä. Pikniköin valleilla. Pyöräilin paljon. Ostin levyjä, vaikka en olisi saanut. Tajusin asioita. Näin Red Hot Chili Peppersin Tampereella. Jalat ja niska olivat kolme päivää keikan jälkeen kipeät. Katsoin elokuvia. En jaksanut raahata kameraa joka paikkaan. Pelasin sulkapalloa. Petyin. Leivoin. Nautin.

6.6.

21.6.

28.6.

7.7.

8.7.

15.7.

26.7.

27.7.

30.7.

1.8.

6.8.

10.8.

(en muista näitten päivämääriä..)

Elä

Voinko varastoida tunteen?
Et.
Se on
nyt.

viileetä elämää

Kesän viimeisiä päiviä, aijai, gotta enjoy. Siispä tänään leivottiin Annin kanssa valkosuklaamustikkamuffineita, pakkailtiin kassit ja soudeltiin saareen. Nuotio sytty hyvin vaikka partiotaidot onkin vähä ruostunu. Unohettiin ottaa makkaratikut mukaa mut ei hätää: metsähän on väärällään puita joiden oksista saa käteviä tikkuja, hehe. Syötiin, fiilisteltiin, kuvailtiin radomeita asioita ja nautittiin musiikin tahtiin. Vaikka päivä oli pilvessä ja tuuli viilesti niin se oli silti oikein maukas.

RHCP

Reilun puolen vuoden odotuksen jälkeen suunta kävi eilen kohti Tamperetta ja Red Hot Chili Peppersin keikkaa! Ihan mahtavaa. Niin kauan oon oottanu, että ne tulis Suomeen ja nyt vihdoin se odotus palkittiin. Niin hyvä keikka. Vaikkei jonotettu edes kauaa niin päästiin  'golden circle' -alueelle ja saatiin iha mahti paikat. Tosin pitkät ihmiset pilas miu näkymiä aika ajoin, mut yritin olla välittämättä. Nyt joka paikka on ihan jumissa, pelottaa vaa kui jumissa on huomen aamuna jos jo tänä iltana kävelemine tuntuu vaikeelta...

En vaan jotenki uskonu, että voisin nähdä RHCP:n livenä. Se tuntu  jotenki liian uskomattomalta, kun siitä on varmaan 4-5 luokalta asti haaveillu. Sydän meinas suurin piirtein pysähtyä ja olin välillä ihan transsissa, kun en vaan uskonu omia silmiäni ja korviani. Yritin välillä vetää keuhkot täyteen sitä fiilistä mikä huoku tosta tapahtumasta, mutta ei sitä vaan voi varastoida, se on vaan elettävä tässä ja nyt.

Ennen keikkaa pelkäsin oikeestaan sen jälkeistä fiilistä. Pelkäsin, että tulee sellanen tyhjä olo, kun en tiiä enää, mitä oottais seuraavaks, koska RHCP on ollu miun elämän suurin bändi. Onneks keikan jälkeen tulikin helpottunu ja onnellinen olo, koska tajusin: seuraavaks odotan, että nään ne UUDESTAAN!

Uskomattoman kokemuksen ja 2,5 tunnin yöunien jälkeen palasin kotiin yhtä sormen kynttä köyhempänä ja kuin sydäninfarktista toipuneena. Sydämen pitää palata taas normaaliin tykytystahtiin.


Kuvatodisteita siitä, että pitelin kädessäni Chad Smithin rumpukapulaa. Se vaan lens hienossa kaaressa suoraan kaverin isosiskon käteen! Oon niin kateellinen.... (Huomatkaa ihana kiiltonaama hikisen keikan jälkeen)

Anna