suomen suvi

Tänään on ollu niin yksinkertanen, mutta silti niin hyvä päivä. Extempore-asiat on aina välillä niin virkistäviä. Leivottiin ekaa kertaa kavereiden kanssa kohokkaita! Muistaakseni Alfred Hitchcock oli joskus sanonut, että jännittävintä ikinä on seurata kohokkaiden kohoamista uunissa. No ei se mies pahasti  mettään menny, on se seurailu jotenki niin koukuttavaa. Vaik kyllä ne ekakertalaisilta tietysti vähä lässähti ku otti pois uunista mut ei maha minkää, ens kerralla sitte paremmin! Nää kuuluu kyllä niihin leivonnaisiin, joiden kanssa on ehdottomasi noudatettava mummin neuvoa: "Uunin edessä ei saa tömistellä, ettei kakku lässähdä".


Illemmalla pyöräiltiin sitten rantaan, jossa oon viimeeks käyny varmaan ala-asteella. Vesi oli ihanan tyyntä. Pakko joskus mennä ottamaan kuvia sieltä, koska olin unohtanu että se paikka on niin kiva. Pyöräiltäessä takaspäin tuli villi idea lähteä soutelemaan. Niinpä sitten tehtiin, soudeltiin tyynellä Saimaalla hiljalleen hyvän muusiikin saattelemana saareen. Soudin ekaa kertaa tänä kesänä, vitsit se tuntu ihanalta. Tuli jotenki hirvee Suomifiilis, mut eihä se välillä aina pahitteeks oo. Kiva välillä tajuta, että omaltakin paikkakunnalta löytyy joskus kauniita asioita.


Anna
ps. kuva viime kesältä ja vähän kehno mut tänää oli kans tollaset kämmentennäköset pilvet!

portamento

angst

Oon
taas
kotona.

Miksi miksi miiiksi päivät menee aina niin nopeesti, kun on kivaa ja tuntuu siltä et on elossa? Blaah.

Opettelin junalla kulkemista, mikä on aivan ihanaa. Rakastan junia. Kuljeskelin täältä Helsinkiin, Kerava-Helsinki väliä, Jokela-Helsinki välikin tuli testattua ja sitten taas Helsingistä tänne. Junassa ei voi tehä mitään lukuunottamatta musiikin kuuntelua, koska se pelkkä matkustaminen on niin jännää! Tuijotella ulos ikkunasta vaik siellä oliskin vaan puita tai peltoja ja junassa matkustavien ihmisten vakoileminen, hihi.

Pääkaupunkiseudulta sain muistoks monta uutta elämystä ja seikkailua. Tietysti tuli parit kaupat käytyä tsekkaamassa ja mukaan loppujen lopuks tarttukin jotain: Indiskan mekko, The View'n albumi sekä The Last Shadow Puppetsia, puisia koristeltuja helmiä ja mustavalkonen kortti. Sain myös ilmaseks kangaspaloja ja resoreita serkulta, jee, saa nähä mitä niistä syntyy!

Kahden vuoden tauon jälkeen tapasin yhden maailman ihanimmista ihmisistä: parhaimman Anna-kaimani. Käytiin esimerkiks kuuntelemassa jazzia puistossa, haahuilemassa kaupungilla ja autiotalossa vähän kuvailemassa. Tajusin, että olin suunnitellu aikatauluni ihan perseelleen ja aika loppu kesken. Olis ollu vielä niin paljon seikkailtavaa ja puhuttavaa. Mut on pakko alkaa näkemään useemmin, kerran kahessa vuodessa on IHAN LIIAN HARVOIN. Herrajesta. Ja varsinki ku kyseessä on sellanen ihminen, mistä saa ihan älyttömästi hyvää energiaa.

Sain siis hetken maistaa elämän mahtavuutta. Ja sit palasin arkeen.
No mut tänään on suuntana 70-luku, se vähä piristää.
Ja nyt meen jatkamaan luonnostelua farkkuliivin selkään tulevaa kuvaa varten

Anna

när jag går

 

Turbaani päähän ja menoks! Mie lähen maaaailmalle, adios amigos! nii siis iha Suomi-matkailua kyseessä ..valitettavasti. Mut kotimaamatkailuki on kyl virkistävää sillon tällön. Jee pääsen junailemaan, junat on kivoja

Anna

give me one more chance to love you

Ruisrockista kotiuduttiin (tosin oltiin siellä varsinaisesti vaan yks päivä mutta kuitenkinn) ja tänään pitäis lähtee mökkeilemään. Ehdottomasti palaan kyllä Ruissaloon! Ihan mahtavaa!

Nyt on hirvee keikka- ja festarikuume taas. Se tunne vaan on jotain niin käsittämätöntä, kun kuulee hyviä bändejä livenä. Aina välillä tuntuu ihan kuin olis jossain transsissa, kun koko keho tärisee basson ja rumpujen voimasta. Vaikka kuinka pomppis ja riehuis niin tuntuu, että ei väsy ikinä. Lisää lisää LISÄÄ! Niin helposti voi unohtaa paikan, missä on tai ihmiset ympärillä (vaikka useesti onkin aika tiivis tunnelma). Rakastan sitä tunnetta, kun tuntuu, että halkeaa onnellisuudesta eikä tunnu millään saavan tarpeekseen musiikista. Tekee mieli vetää keuhkot täyteen sitä saundia, joka virtaa ilmassa. Haluun lukita sen miljoonien lukkojen taakse, etten varmasti unohda ja että voisin varastoida näitä hetkiä sisimpääni.

Yks mahtavimmista jutuista oli löytää yläasteaikainen rakkaus uudelleen: Bloc Party, mmmm'm

Anna

nothing mattered in the same way

Yhtenä päivänä revin vanhasta punaisesta satiinipannasta rusetin irti.
Päätin, että rusetista tulee täydellinen bow tie.
Panta näytti surkealta ilman rusettia.
Menin Askarettaan ja ostin pieniä vaaleita ja tummia, violetteja ruusuja.
Istuin yhden päivän pöydän ääressä.
Päällystin pannan uudelleen ja ompelin siihen ruusuja, erilaisia helmiä ja itsetehtyjä ruusukkeita.
Olin jälleen onnellinen. 

vanha & uusi kangas

 Liimausprojekti näytti enemmän kruunulta tai intiaanipäähineeltä kuin pannalta

Anna