Ruisrockista kotiuduttiin (tosin oltiin siellä varsinaisesti vaan yks päivä mutta kuitenkinn) ja tänään pitäis lähtee mökkeilemään. Ehdottomasti palaan kyllä Ruissaloon! Ihan mahtavaa!
Nyt on hirvee keikka- ja festarikuume taas. Se tunne vaan on jotain niin käsittämätöntä, kun kuulee hyviä bändejä livenä. Aina välillä tuntuu ihan kuin olis jossain transsissa, kun koko keho tärisee basson ja rumpujen voimasta. Vaikka kuinka pomppis ja riehuis niin tuntuu, että ei väsy ikinä. Lisää lisää LISÄÄ! Niin helposti voi unohtaa paikan, missä on tai ihmiset ympärillä (vaikka useesti onkin aika tiivis tunnelma). Rakastan sitä tunnetta, kun tuntuu, että halkeaa onnellisuudesta eikä tunnu millään saavan tarpeekseen musiikista. Tekee mieli vetää keuhkot täyteen sitä saundia, joka virtaa ilmassa. Haluun lukita sen miljoonien lukkojen taakse, etten varmasti unohda ja että voisin varastoida näitä hetkiä sisimpääni.
Yks mahtavimmista jutuista oli löytää yläasteaikainen rakkaus uudelleen: Bloc Party, mmmm'm
Anna
rakastan sitä tunnetta myös. tunneks yleensä myös sen, et haluisit siit vielä enemmän irti, vaikka oikeesti saat jo ihan hemmetisti?
VastaaPoistajooo, ikinä ei saa tarpeeks, se on niin outoo ku on iha täysillä mukana mut silti tuntuu ettei saa siitä kaikkee irti!
Poista