ikkuna ja hedelmä

Tänään istuin ikkunalaudalla (tai oikeestaan keittiön työtasolla mikä nyt sattuu olemaan ikkunan alla) ja söin appelsiinia. Naurahdin itsekseni, kun kuvittelin, miten äiti olis pienenä torunu miuta, että siinä ei saa istua. Tai olis se varmaa torunu tänäänkin jos olis ollu näkemässä, hehe. Mutta siis outoa tässä tapahtumassa oli se, että söin appelsiinia.

En oikein tykkää hedelmistä. Huomasin pari vuotta sitten, että välillä jopa välttelin niitä. Se johtuu vaan siitä pelosta, että kohdalleni sattuu paha hedelmä, liian kirpeä mandariini tai löllö mustunut banaani. Tänä viikonloppuna kuitenkin oon syönyt ihan hirveesti etenkin appelsiineja, koska oon ollut kipeenä (niin hedelmistä saa kaiketi jotain vitamiineja, mitkä vois parantaa oloa). Viimeeks olin kuumeessa 3-4 vuotta sitten, joten olin unohtanut miten rankkaa sairastaminen on. Huh.

Mutta nyt kuitenkin on jo pahin ohi ja parantuminen on hyvällä mallilla. Tänään siinä ikkunalaudalla istuessa mietin, kuinka houkuttelevalta ulkona näytti. Useamman päivän kun on viettänyt sisätiloissa ikkunan maisemat alkaa näyttää kielletyltä paratiisilta. Melkein tuntee sen raikkaan ilman virtaavan keuhkoihin.

Kipeenä olemisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että voi ottaa itelleen erityisvapauksia. Yritin ahkerasti lukea ensi viikon tärkeisiin kokeisiin, mutta en miiiillään jaksanu, joten keitin kahvia ja luin parin viikon takaista NMEtä, laitoin takkaan tulen yksinäisyyttäni lämmittämään sekä kuuntelin yhtä viime viikonlopun poisto ale -löydöstä, Salem Al Fakirin Ignore This -albumia. Huomasin taas levykaupassa, miten hajanaiseks miun musiikkimaku on muuttunut, ostin Salem Al Fakiria ja Creedence Clearwater Revivalia, oivoi.
Mutta kuitenkin, tää sairastaminenhan on sillon tällön ihan jees. Sen jälkeen tulee niin voimallinen olo taas, että jaksaa!