ikuisuus

Aina välillä sitä tajuaa asioiden rajallisuuden. Rajallisuus on jotain, minkä tiedostaa, muttei halua tiedostaa.

Vuoden vaihteessa aloin pitää päiväkirjaa pitkästä aikaa, koska totesin itsekseni, että tämä on muutosten täyteinen vuosi. Haluan jollain tavalla taltioida sen. Tämä on se vuosi, milloin elämä tuntuu alkavan.

Mutta niinkuin alkuihin yleensäkin, tähänkin alkuun liittyy loppuja ja muutoksia.
Lukio on tuntunut kestävän ikuisuuden ja nyt se loppuu. Olen asunut samassa talossa viimeiset kahdeksantoista vuotta ja tämän kevään jälkeen luultavasti jätän seudun taakseni.
Vaikka tiesin, ettei lukio ole kuin kolmivuotinen projekti tai etten asu täällä loppu elämääni, liikutuin silti hieman siitä, että aika, jolloin jätän nämä asiat taakseni on pian käsillä.
En anna tämän kuitenkaan lannistaa. Elämä on alkuja ja loppuja, ainaisia muutoksia. Hyvin moni asia on vain väliaikainen. Aika ei pysähdy, se jatkaa matkaansa läpi hyvien ja huonojen hetkien. 

Muutokset ja väliaikaisuus eivät tarkoita unohtamista. Vaikka vaihtaisin maisemaa, ovat muistot aina mukanani. En halua enkä suostu unohtamaan. Vaikka eteenpäin on mentävä, unohtaminen ei ikinä ole vaihtoehto.

I know 
Know it wouldn’t be forever 
Forever I’ve known nothing stays forever

(Tiiän että oon linkannu tän biisin jo kerran aiemmin tähän blogiin, mutta oon kuunnellu sitä viime aikoina tosi paljon ja se on äärettömän kaunis. Jos jollain laululla on sielu, niin tää on yksi niistä.)