mieli on outo

Tänään näin kesän viimeiset kukat. Ne olivat keltaisia. Maa alkaa näyttää karulta ja värit siirtyy puihin. Kyllä, syksy ihan oikeesti tulee! Jei, ja sen jälkeen sataa lunta!

Torstai-iltana huomasin, etten käykkään kaupassa ennen kirjallisia kokeita ja sitten tein äitille äkkiä listan, minkä perusteella se vois ostaa eväät maanantaille. Oon miettiny niin kauan mitä otan kirjotuseväiks ja sitten yhtäkkiä ne pitikin vaan listata paperille. Toivottavasti hetken mielijohteesta kirjotetut eväät tuo voiton kotiin: taloussuklaata, tummia viinirypäleitä ja Alku-jyväsämpylöitä.

Tää oli taas niitä päiviä, kun PITI lukea (toisin sanoen lukeminen tuli viimeisenä mieleen). Jäin sitten muun muassa tuijottelemaan paralympialaisten päättäjäisiä. Mie en tajuu, mikä miussa on, kun joka kerta, kun nään vammautuneita ihmisiä, saan kylmät väreet. Häpeän tätä ominaisuutta. Siinä sitten, kun kattelin klippejä kaikista kisoista ja suorituksista, mitä ne urheilijat teki niin ymmärsin, että ne on urheilijoita siinä missä kaikki muutkin urheilijat. Ne tekee sellasia suorituksia mihin en ikimaailmassa ite pystyis. Ne ei oo millään tavalla vajaita tai muuta sellasta. Miulla on hirveen huono omatunto, että oon joskus ajatellu jotain sen suuntasta. Miusta on hienoa, että niillä on intohimoa ja rohkeutta urheilla. Tää ehdottomasti kannusti miutakin yrittämään parhaani seuraavien viikkojen aikana (en siis turhaan parkkeerannut tv:n ääreen muutamaksi tunniksi...).

slirtson

Yo-kuuntelut ohi, voi kun ois ne kirjallisetkin. Monet valittelee, kun on menny huonosti mutta ite en jaksa märehtiä, meni miten meni ja sillä selvä. Tuntuu, että oisin jo nyt tehny jonku urotyön ku kävin kuunteluissa ja nyt en jaksais mennä kouluun. Siksi tuo kuva kuvaa fiilistäni tällä hetkellä. 9.23 keskiviikko aamu, koulu alkaa klo 13. En haluu mennä kouluun. Tiedän etten sais valittaa, kun toisilla on kaikki palkit täynnä ja ittellä on neljä kurssia, mutta olen ihminen, ihmiset ovat tyhmiä ja valittavat usein. Ainakin useimmat meistä. Varsinkin suomalaiset. Mutta nyt en valita, reppu selkään ja bussipysäkille, kyllä se päivä tästä lähtee käyntiin. Mmmm koulussakin on pinaattikeittoa! (Ja tämä ei ollut sarkasmia, koska totuus on, että rakastan pinaattikeittoa)

tänään leikin yksin

Joskus tulee vaan päiviä, kun kaipaa omaa seuraansa. Kuulostaa hyvin itsekkäältä, mutta niin se vaan on. Välillä pitää saada sulkeutua omaan kuplamaailmaansa. Tänään oli sellanen päivä. Pääsin koulusta 9.15 ja kävin kahvittelemassa, mutta sen jälkeen laitoin kuulokkeet korville ja lähdin bussilla kotiin. Pitkästä aikaa olin oman itseni kanssa.

Kotona laitoin heti musiikkia soimaan, en pystyny olemaan hiljaisuudessa, kun talo oli tyhjä. Leikin kameran kanssa ja vaihdoin levyä heti, kun edellinen oli loppunu. Äiti oli viime viikolla muistutellu kummitädin synttärikortista, joten päätin saada jotain tänä viikonloppuna aikaseks ja alotin kortin väsäämisen.

Ostin jo viime keväänä uudet vesivärit ja kunnollista paperia, mutta nyt vasta kokeilin niitä. Yllätyin, että osasin vielä käyttää vesivärejä, koska en oo maalannu niillä niin pitkään aikaan. Ja noi Winsor & Newtonin värit on iha huiput! Pitäis käyttää useemmin.. Mut nii nyt on kuva valmiina korttiin, mut huomasin, että ei oo pohjaa joten huomenna varmaan Tiimariin tai jonnekin käy tieni, että saan sen valmiiks.

Nyt vielä vähän aikaa musiikkia ja mietiskelyä ennen kun pitää mennä nukkumaan ..huomenna nimittäin koulupäivä, jei.

kanske

Luulin päässeeni siitä kesän aikana ohi, mut ei, se iskee taas: väsymys. Niin vähän olis enää lukiota jäljellä, mutta en vaan millään jaksais. Nyt ei oo siis kysymys siitä, että olisin nukkunu liian vähän tai jotain, en vaan yksinkertasesti jaksa. Tsemppaan itteeni kokoajan, että kun tähän saakka ollaan tultu niin kyllä pitäis loppuun saakka jaksaa. En oo sellanen ihminen, joka jättää asioita kesken. Oon aikasemmin tykänny koulusta, mutta nyt tuntuu että vaikka näkisinki kivoja ihmisiä siellä niin se ei riitä syyksi jaksaa käydä koulussa. Koitan painaa eteenpäin ja sanoa vaan ittelleni, että "kyl sie jaksat, kyl sie jaksat", mutta kuitenkin mielen perukoilla lepäilee ajatus että "ei tästä mitään tuu".
Sateiset päivät laittaa miettimään kaikenlaista.

mutta nyt tarviin sokeria. ja musiikkia. ja motivaatiota ehkä penkkariasun suunnittelusta.

kantspinozawittgensteinnietzsche

Joskus on oikeutettua tuntua tältä, kun pitäisi lukea ruotsia ja englantia sekä filosofoida. Joskus on oikein haaveilla elämästä, jossa minulla olisi rahaa ostaa enemmän CD- ja LP-levyjä sekä käydä elokuvateattereissa kerran viikossa. Joskus on oikeutettua syödä pullaa klo 20.59 perjantai-iltana.

tuunajaiset

Viimonen lukiovuosi starttas tällä viikolla! Jeii ei enää kauaa tarvi juoksennella ympäri kaupunkia, kun koulu on rempassa. Kuinka ootankaan, että pääsen eroon näistä tylsistä maisemista. Ehkä sitten opin kaipaamaankin tätä kaupunkia, kun pääsen vähän pitemmäks aikaa pois. Mut kuiteskin, aion nauttia vielä tästä vuodesta!

Ihan mukavasti oli lukujärjestys pyörähtäny sellain, että perjantaina pääsenkin 9.15 koulusta. Anni pääsee samaan aikaan, joten tänään koulun alun kunniaks tuunattiin tuoreet lukiokalenterit. Kahtena viime vuotena se on ollu kans aikeissa mut ei oo vaan ryhdytty toimeen.

Vanhoista lehistä leikattiin kaikkee kivaa ja outoa. En meinannu keksiä mitään, mutta sitten rupesin vaan kokoamaan kansia erinäisistä kuvista. Annilla oli aika selkee visio, mutta kyllä sekin matkan varrella muutti muotoaan. Miun mielestä Annin Borat-lisäys sen kalenterin etukanteen oli ihan mahtava. Ja takakannen Josephin ja jonkun tytön keskustelu on kans sulonen (J: "Send me roses!" t: "I'm walking on sunshine."). Lopuks leikeltiin vielä jotain täysin randomeita kuvia, joita länttäiltiin toistemme kalenterien sivuille. Naurettiin älyttömästi, kun selattiin kalentereita ja katottiin mitä toinen oli sinne laitellu. Joillekki sivuille ei mahu kyllä kirjottamaan yhtään mitään, mut onpaha hienoja ja päivää piristäviä kuvia!

alkuperäset kannet H&M:n mainoksineen oli niiin tylsät..

det var det

Tänä kesänä..
Olin ensimmäistä kertaa festareilla. Näin Elokuun, Jukka Pojan, Bloc Partyn, Two Door Cinema Clubin ja Metronomyn. Sain lentosuukon Oscarilta. Liukastelin mudassa. Opettelin tekemään kukkaseppeleen. Kävin Ikeassa. Matkustin Helsingin seudulle yksin. Kävin serkun luona. Ensimmäistä kertaa kävin Jokelassa ja autiotalossa. Pelkäsin, mutta Anna piti miuta kädestä. Tajusin, että ehkä rakastan junia ja junamatkoja. Luin filosofiaa. Samaistuin eksistenssifilosofian ongelmaan. Kävin turhimman kesäyliopiston ruotsin kurssin ikinä. Opin ainoastaan mikä on Alko ruotsiksi. Se on muuten systembolaget. Lähetin synttärikortin Italiaan. Söin kiinalaista ja amerikkalaista ruokaa. Kävin ensimmäistä kertaa baarissa. Petyin Hiekkalinnaan. En osannut enää tehdä hiekkakakkua. Hiekkalinna tosin onnistui. Vietin täydellisen kesäisen rantapäivän. Uin. Uin aurinkolasit päässä ja lauloin Jukka Poikaa. En uskonut, että koskaan tykkäisin Jukka Pojan musiikista. Älä tyri nyt osoittautuin tämän kesän biisiksi. Löysin uusia bändejä ja vanhoja uudestaan. Epätoivoisesti väkersin siskon kanssa possupehmolelun. Sain ihanat housut ja blazerin. Aloitin tekemään kollaasia vuosien varrella kertyneistä mustavalkokorteista. Ostin pari lisää. Olin ulkona ilman kenkiä. Kastelin kengät järvessä. Ne kuivuivat kolme päivää. Katsoin olympialaisia. Tein iskän kanssa lettuja. Maalasin mökkiä. Menin uudestaan extemporematkalle Helsinkiin. Näin Jari Tervon, mutta en presidenttiä. Pikniköin valleilla. Pyöräilin paljon. Ostin levyjä, vaikka en olisi saanut. Tajusin asioita. Näin Red Hot Chili Peppersin Tampereella. Jalat ja niska olivat kolme päivää keikan jälkeen kipeät. Katsoin elokuvia. En jaksanut raahata kameraa joka paikkaan. Pelasin sulkapalloa. Petyin. Leivoin. Nautin.

6.6.

21.6.

28.6.

7.7.

8.7.

15.7.

26.7.

27.7.

30.7.

1.8.

6.8.

10.8.

(en muista näitten päivämääriä..)

Elä

Voinko varastoida tunteen?
Et.
Se on
nyt.